maanantai 21. kesäkuuta 2010

Surua,

Tämä kirjoitus on tehty rakkaan käppänämme Kamun "kunniaksi" se on lyhennetty versio Kamun 10-vuoden taipaleelta, kirjoitus on kirjoitettu suoraan päästä, siinä saattaa olla virheitä ja ajatuskatkoksia.
Kirjoitus on tehty lähinnä oman mielen kirkastamiseksi ja surun hälventämiseksi.




Kerronpa teille tarinan, se kertoo nuoresta naisesta, lomasäästöistä ja karvaisesta turrista.

Aika tarkkaan 10-vuotta sitten siskoni kertoi minulle, että eräälle naiselle oli syntynyt äitienpäivänä 4 kääpiösnautserin pentua, 1 niistä valitettavasti oli kuollut heti synnytyksen jälkeen, mutta 3 pikkuista ihana karvakaveria oli. Päätimme mennä katsomaan pentuja, sillä olimme kaikki valtavan koirarakkaita.

Ihania karvapalleroita siellä olikin, yksi hieman pienempi kuin muut, mutta pippurinen kuin mikä ja taisteli veljiään vastaan hurjasti. Fit For Fight oli tämän kaverin nimi ja se sulatti sydämeni heti.

Olin säästänyt kesää varten 2000 silloista markkaa jotta pääsisin viikon etelänmatkalle, ujosti kysyin emännältä josko hän suostuisi osamaksuun, puolet nyt ja 2*1000 markkaa seuraavien 2 kuukauden aikana.
Hän suostui ja mutaman viikon päästä hain omakseni pienen mustahopean käppänän pennun.

Nimen valinta oli vaikeaa, yritin keksiä jotain musiikin saralta sillä se on aina ollut minulle tärkeä osa elämää. JJ, Buddy, Clapton.....kaikki käytiin läpi kunnes keksin Kamu, se sen täytyy olla.
Niin pienestä öisin hurjasti kiljuvasta otuksesta tuli Kamu, myöhemmin tämä nimi osoittautui osuvammaksi kun ikinä uskoisikaan.

Kamu oli todellakin kaikkien kaveri. Työskentelin silloin eläintarvikeliikkeen myymälänhoitajana ja Kamu oli mukanani töissä, se tervehti kaikki kauppaan tulevat ja oppi siihen että jokainen ovesta tuleva oli hänen ystävänsä ja tervehti aina tulijaa. Vielä isompanakin kamu oli aina ensimmäisenä tervehtimässä tulijaa, hän halusi olla jokaisen koiran, kissan, marsun ja kanin kaveri, huolimatta siitä mitä mieltä vastapuoli asiasta oli.

Vuosien varrella tämä karvakorva kietoi tassunsa ympäri mm. nykyisen aviomieheni koiran Dobermanni Oton josta tulikin Kamun pitkäaikainen elinkumppani. Jo ensimmäisenä päivänä oli selvää että tämä majakka ja peräväunu yhdistelmä oli erottamaton, joivat samasta kupista yhtäaikaa alle puolen tunnin tuntemisen jälkeen.

Otosta jätti aika 5 vuotta myöhemmin, mutta uusi kaveri sai alkunsa noin vuotta myöhemmin ja kasvoi mamman masussa kovaa vauhtia. Siinä mamman mahan päällä oli kiva sohvalla köllötellä sitten tuli muutto uuteen ihanaan kotiin jossa oli pelkkää metsää ympärillä, sekä kaksi kivaa karvakorvaa naapurissa, johon oli mamman kielloista huolimatta kiva karata ja lällätellä aidan takana.

Hieman ennen joulua syntynyt Ainotyttö oli Kamulle tärkeä, pesu oli ensimmäinen tehtävä tytön saavuttua kotiin, Kamu nukkui Ainon vieressä sohvalla päivisin ja vahti ettei äiti vaan hukuta silmäterää ammeeseen.

Aika tarkka 2 vuotta Ainon syntymästä saapui kotiin uusi kiljuva tyttö, josta Kamu ei enää jaksanut olla niin innostunut, samanlaisia kaikki...minä olen suosikkini valinnut tuumasi Kamu ja meni Ainon viereen.
Vaikka kyllä Emiliaaki piti toki vahtia silmä kovana !

Syksyllä 2009 mamma päätti "pelastaa" Kamulle kaveriksi pienen borderterrieri tytön Aino nimeltään, koska Aino oli jo 9-vuotias emme enää voineet muuttaa kutsumanimeä, joten nimesimme hänet Aino-koiraksi. Näin pysyimme kärryillä kumpaa Ainoa komennetaan.

Kamu täytti 14.5.2010 pyöreät 10-vuotta 19.5 päätimme sterilisoida kamun, joka läähätteli jatkuvasti tyttöystävänsä perään ja kärsi eturauhasvaivoista jatkuvan "hormonimyrskyn" takia.

Vain pari viikkoa leikkauksesta Kamu alkoi näyttää väsyneeltä ja nukkui paljon, sitten alkoi mahavaivat.
Ripulia, oksentelua ja. väsymystä.  Lääkärissä käytiin moneen kertaan, nesteytettiin ja lääkittiin. Pari päivää näyttikin jo paremmalta kunnes vointi meni jälleen huonompaan. Taas lääkäriin, jatkuva ripuli aiheutti myös muita ongelmia ja Kamu vietiin Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan, pari päivää siellä ja  jälleen Kamu pääsi kotiin. Mutta mamma aavisti pahaa, koira ei ollut sellainen kun se yleensä oli, vaikkakin kipeä. Ei hännän heilutusta ei syliin tuloa, vain flegmaattinen todella kipeältä vaikuttava pikkuinen koira.

Seuraava yö paljasti karun totuuden, ripuli alkoi jälleen uudelleen, se oli pikimustaa joka oli merkki siitä että suolistosta sekoittuu siihen verta. Aamulla soitto jälleen Viikkiin ja koira lääkäriin, tutkimuksia joista ei paljastunut kuitenkaan mitään uutta ja ihmeellistä. Pyysin selvittämään josko ultraamalla löytyisi syy, sillä Kamun jatkuvan mahavaivan syy oli selvitettävä. Ripulia oli kestänyt jo 2 viikkoa, nestettä oli annettu paljon samoin antibioottia eli kaiken järjen mukaan koiran olisi pitänyt parantua edes jossain määrin.

Ultrasta sitten paljastuikin laajentuneet imusolmukkeet, se ei voinut olla tulehdus sillä annettujen antibioottijen olisi pitänyt vaikuttaa ja poistaa tulehdus.
Diagnoosina syöpä, en halunnut selvittää sen enempää, en tietää mikä syöpälaatu se olisi, toivoa ei kuitenkaan 10-vuotiaalla ollut. tasan 2 viikkoa oireiden alkamisesta.

Surullisena ajoin itkusilmässä kotoa Viikkiin nukuttamaan niin rakasta ystävää, kun näin Kamun ymmärsin miksi eläinlääkäri pyysi minua saapumaan mahdollisimman pian. Rakas vauhdikas ja iloinen ystäväni oli vain muisto, hoitajan sylissä huoneeseen saapui hiljainen ja selvästi kovista kivuista kärsivä karvaturri, mamman rakas, äidin etelänmatka.

Olimme Kamun kanssa huoneessa hetken ihan kahdestaan, pidin tärisevää koiraa sylissäni ja annoin rapsutuksen jokaiselta ystävältä erikseen ja kerroin terveisiä.
Kun hoitaja antoi rauhoittavan pistoksen, silitin ystävääni ja pyysin kertomaan Otolle terveisiä, hetkeä myöhemmin ystävä nukkui pois.

Ikävä on suuri, mutta itkun tullessa ( kuten nyt ) mietin niitä ihania hetkiä joita sain karvaisen kaverini kanssa viettää, tunnen lämmön ja pieni hymy hiipii nurkan takaa.

Kaipaamme sinua kovasti rakas Kamu, Kauko, Kake, Räkäkärppä, Rääppis, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Mamma !


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Yllätyspostia

Tänään lötyi postilaatikosta ihana yllätys ystävältä !
Voi miten se piristikään mieltä.

Meillä on ollut murhetta toisen koiramme kanssa, joka on ollut viikon verran tosi kipeä, lääkärillä on käyty moneen otteeseen ja välillä on ollut parempi, eilen meni taas tosi huonoksi ja tänään eläinlääkäri lähetti meidät sitten Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Toivotaan parasta !

Paketista löytyi ihana polka dots tiskiharja piristämään käsitiski hetkiä, sillä joudun tiskaamaan täällä varakodissa käsin. Ihania pastellin värisiä pyykkipoikia sekä pähkinäsuklaata !!
Kortissa toivottiin näiden piristävän tiskihetkiä kerrostalossa !

Kiitos Merjuska, ihanan lämmin ajatus ja se todella piristi päivääni !!

Eihän tällä raski edes tiskata,on niin nätti !

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Rempallaan osa 2

Etenemistä raksalla tapahtuu, lattioita peittävät jo levyt ja lattialämmityspiuhapuuhat edistyy, on vaan kovin hidasta hommaa. Noissa "koloissa" jotka on vaaleempia kulkee siis lämmityspiuhat.
"vanhan"puolen ( rakennettu 1999 ) lattia on ollut toivottoman kylmä talvisin, nyt onneksi tilanne helpottuu !


Purkuhommia tehdessä eteisen lattian alta paljastui epämieluisa yllätys, talon rakentanut mies oli unohtanut/jättänyt muuten vaan/jostain kumman syystä mitä en voi ymmärtää, yhdestä kohdasta seinänvierustaa, lattian altasuoja levyn kokonaan pois, ulkoilman ja lattianalaisen tilan erotti vain villa...sieltähän oli tullut sitten kivoja vieraita. kuvassa oleva on lattian alta löytynyt ruokavarasto, sieltä olivat sitten seinän välissä kiipeilleet ja rakentaneet sisäkaton päälle 2 ihanaa hiirenpesää. Mies sai niskaansa noin 3 litraa hiiren kakkaa ja auringonkukansiemeniä, sanomalehteä ja muita pesätarvikkeita. Nyt tila on kuivatettu pissan hajusta villat on uusittu ja seinä levytetty, enää ei hiiret meillä juhli !!!


torstai 10. kesäkuuta 2010

Tyynynpäälinen

Eilisenä ompelutyönä valmistui tyynynpäälinen.

Olen ommellut Tildan ruusukankaasta tilkkupeittoa tuohon Ikeasta hankkimaani hemnes sohvasänkyyn. Peitto on vielä vähän kesken sillä kangas loppui kesken, mutta jäljellä olevista suikaleista sain leikeltyä tilkut tyynyliinaan. Takaosa on vaaleanpunaista Eurokankaan lakanakangasta 4,95/7m jota jäi hieman yli viimeviikolla ompelemastani tilkkutäkin taustasta .
Kävin teettämässä myös muutaman päälystetyn napin samoista kankaista.

Ei ihan sellainen tullut kun ajattelin, mutta eiköhän tuo ihan kivalta näytä kun saan siihen vain tyynyn hankittua ! ( ärsytää tuo sauma joka ei mennyt kohilleen, mutta ei vaan enää riittänyt intoa purkaa ja koota uudelleren )


keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Rempallaan



Koti näyttää tällähetkellä lähinnä surkuhupaisalta ja kamalan pieneltä.
Maanantaina näky oli tälläinen !

 
Sisääntulo ja keittiö


Ruokailutila ( muovin takana on laajennusosa )



Tästä vesi tuli talvella sisään, villat napsittu pois, ei märkää ei hometta...bueno, ei muuta kun puhallusvilla miehet paikalle ja uusi kattopaneli paikalleen !!!!!




Kovasti on hommaa mutta pikkuhiljaa mieheni sitä tekee, tänään lattiaanoli jo laitettu cyproclevyt, joten etenemistä havaittavissa kovastikkin. Odotan paluuta kotiin kovasti, kerrostaloelämä ei vain ole minua varten !

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Tilkkutäkki

Vihdoin jotain valmista jota esitellä!

Olen tämän viikon ahertanut ystäväni tyttären synttärilahjan kimpussa.
3 iltaa meni ompelussa ja tänään sain vihdoin kääntöaukon ommeltua umpeen....ihan vihonviimeistä hommaa minun mielestäni.

Täkistä tuli sangen onnistunut, ( tämä oli elämäni 2 tilkkutyö ) tilkuiksi valitsin vain Tildakankaita, sillä ajattelin peiton säilyttävän näin parhaiten kuosinsa vuosien saatossa. Tilkkuja on peitossa kaikenkaikkiaan 50 kpl ja kaikki ovat 21*21 cm:n kokoisia. Täkistä toivottiin kapeaa sillä näin se mahtuu hyvin saajan reunalliseen sänkyyn. Kiinnitin vanun ( 100g ) 10 kpl pieniä punaisia kukkanappeja jotka löysin alkuviikosta Resteamin Järvenpään myymälästä.

Peitto on sangen onnistunut ja ihan "rokkiprinsessan" näköinen, eikös sen niin kuulukkin mennä !

Onnea Miksu ja ihanaa 5-v päivää !